Mietiskelin tuota suunnittelutyöympäristön kehitystä omalla kohdalla… ja nuorempien sukupolvien opetukseksi…
Tulipa käytyä sähköpuolen ammattikoulu sähköpiirtäjäksi 80-luvun alussa sekä koulutus teknikoksi 90-luvun alussa.
Käpylän ammattikoulussa työympäristö oli innokas ja piirtämistä harjoiteltiin tussikynien, sapluunoiden (teksti- ja piirustussapluunat) sekä kuultopapereiden kanssa valoisassa luokkahuoneessa. Työpöytinä oli kehittyneet piirustuskojeet ja pöydät pystyi nostamaan pystyasentoon, joten työergonomia oli otettu huomioon. Tasopiirustuksia varten muovikopioita vanhoista kuvista pystyimme itse luomaan nestekopiokoneen kanssa lutraten takahuoneessa, puhdasta kuultopaperia löytyi A4/A3-nippuina. Kouluun oli hankittu ensimmäinen atk-laite ja kovasti luvattiin, että pääsisimme sitä katsomaan, mutta lupausta ei koskaan lunastettu…
Ensimmäinen työpaikka 17-vuotiaalle piirtäjälle löytyi Kallion kaupunginosasta. Toimisto sijaitsi neljännellä linjalla ja sisäänkäynti oli suoraan kadulta. Toimisto koostui yhdestä isommasta huoneesta, josta avautui ikkunarivi katunäkymään. Huoneen takaosassa oli arkistohyllyjä mapeille ja oviaukosta pääsi takatilaan, jossa oli varsinaiset muovirullat arkistoituna. Piirustuspöytänä oli kiinteä pöytä ja piirustuskojetta ei ollut – oli vain arkkitehtienkin käyttämä vaakaviivoitin, joka kulki langoilla pöydän suuntaisesti. Kopiokonetta ei ollut ja kaikki kopiointi tapahtui ulkopuolisilla kopiolaitoksilla. Toimistossa oli työssä kaksi vanhempaa omistajaa ja yksi piirtäjärouva. Heistä kaikki olivat tupakoitsijoita ja niinpä tupakansavu täytti useimmiten koko työhuoneen. Ilmanvaihtoa tiloissa oli niukasti, samoin valaistusta. Pahin mahdollinen tilanne oli, kun kesäkuumalla jouduttiin avaamaan ovea niin että tupakanhajuun sekoittui vielä katupöly ja -meteli. Onnekseni työsuhde päättyi kolmen kuukauden päästä…
Kolmas työpaikka tuli kuin Manulle illallinen (Manu oli tuolloin ministerinä) vuonna 1983 – koulukaveri pyysi hakemaan Hankkijan pääkonttoriin ja sinne valittiin. Työympäristö oli kehittynein siihen asti, ja työtavat sekä työkalut olivat ajan hermolla. Avokonttorissa sermin takana oli oma kopiolaitos. Ennen 80-luvun loppua oli käytössä ensimmäiset IBM-koneet, joilla pystyi tekemään keskusruotoja sekä niihin liitettynä tussipiirturitulostin (tätä käyttikin vain automaatioinsinööri, oli niin hieno laite…). Jo aiemmin oli tullut käyttöön tussipiirturi-tekstauskojeet, joilla pystyi tekstaamaan suoraan tasokuvamuoveille ja laitteessa oli hiukan muistiakin. Kopiokoneilla tulostettavat läpinäkyvät tarramuovit (tekstejä varten) sekä leikattavat rasterit (johtoteitä varten) auttoivat huomattavasti.
Teknisen koulun aikana vuonna 1990 hankin kotiin ensimmäisen 286-suorittimella varustetun tietokoneen (20Mb kovalevy, 15” näyttö). Verrattuna sähkökirjoituskoneeseen, olivat tekstikorjaukset huomattavasti helpompia. Ensimmäisen version Autocadista sain koulukaverilta korpuilla (720kB levyke) ja jotenkin ne labraselitysten kaaviot sillä pystyi tekstin sekaan vääntämään.
Koulun jälkeen avautui mahdollisuus päästä suunnittelutoimistoon, jonka Hankkija oli ostanut yksityiseltä. Työympäristö sekä työkalut olivat kehittyneet niin, että pääsin saman tien käyttämään tietokonetta varustettuna sähkösovelluksilla (aluksi 17” mustavalkonäytöllä) ohjelmistoina Autocadin versioita 10, 11 ja 12. Aloittaessani tietokoneet eivät olleet vielä yleistyneet piirtotyökaluina ja työasemia oli alkujaan vain kaksi, toimistossa oli noin 30 suunnittelijaa ja 5 käsinpiirtäjää. Tulostusta varten oli varhaisia lasertulostimia sekä suurkokopiirturi. Tietoliikenneyhteyksiin ulospäin käytettiin Fax-laitetta ja olipa toimistossa vielä Telefax, jolla sihteeri lähetti tietoja naapurivaltioon.
Seuraavassa työpaikassa 1990–2000-luvun taitteessa kehitys kehittyi niin, että pöytäkoneen näyttöruutu (putkinäyttö) oli jo suurentunut 21”aan ja siinä värejä löytyi huomattavasti enemmän. Pikkuhiljaa varhainen nettiyhteyskin rakentui piipittävän modeemin välityksellä. Käytössä olivat Autocad 14 ja sekä myöhemmin CADS. Suurkokotulostin vaihtui mustesuihkukäyttöiseksi ja pikkuhiljaa muovikuultopiirustukset hävisivät kuvioista. Tupakanpoltto toimistoissa kiellettiin ja näin toimistoista tuli lähes savuttomia.
Siitä 2010- ja 2020- luvulle mentäessä työtavat ja -ympäristö muuttuivat, työergonomia ja viihtyvyys parantuivat. Nyt säädettävä valaistus ja säädettävä ilmanvaihto (lämmitys/jäähdytys) ovat itsestäänselvyyksiä, työkoneet ovat keveästi kannettavia ja työpöydät säädettäviä, näyttöjä saattaa olla useampia. Kyllä nyt kelpaa tehdä tarkkaa ja sisäsiistiä suunnittelutyötä.
Jari Säteri
Sähkösuunnittelija, projektipäällikkö
Comments